Yta Community Version
Keosto
Keostossa esitelty Yhdistelmä työskentelyraha -projekti esitetään kahdessa osassa. YTAna, joka sisältää viimeistellyn projekti esittelyn sekä YTA Community Version osuuden, jonne projektista voi kirjoittaa vapaamminen ja keskustella sen yksityiskohdista. Muutokset tekstiin toivotaan tehtävän ensin CVhen (Community version) ja vasta tämän jälkeen sovitettavan itse YTA tekstiin.
YTA on kehitetty ja sitä ylläpidetään Culture Crisis Managementin voimin. Tätä wikin kortta ylläpitää Eero, jolle voi lähettää suoraa palautetta osoitteeseen: eero (äät) storijapan.net.
- "Olen itse tällähetkellä töissä museovalvojana Ateneumin taidemuseossa. Toimin tilapäisessä virassa Picasso-näyttelyn ajan. Täällä on töissä monia vastaavassa tilanteessa olevia vastavalmistuneita taiteilijoita sekä tutkijoita. Valtion taidemuseolla on menossa monia projekteja joilla ne pyrkii kehittämään toimintaansa. Koen, että voisin olla näissä projekteissa avuksi.. Mutta tältä työltä ei jää aikaa edes omaan taiteelliseen työskentelyyn, joka olisi etusijalla. YTA ehdotelmaa ruvettiin laatimaan kuultuani 2009 Helsingin kulttuuripalkinnon saaneiden Helena Hietasen ja Jaakko Niemelän puheenvuoroa. Molemmat ovat kunnostautuneet kaupunkisuunnittelu projekteissa ja painottivat miten tärkeää on, että taiteilijat kutsutaan mukaan suunnittelu työhön aikaisessa vaiheessa.. On kuitenkin työlästä joutuu etsimään yhteistyökumppaneita kaupungin tai jonkin yrityksen sisältä henkilökohtaisesti ja luomaan verkostot aina uudestaan. Parasta olisi jos yhteistyötoiminta olisi tuettua jollain järjestelyllä. Kun työskentelee pitkän aikavälin projekteissa, pikkuapurahat tai tuet eivät ole kannattavia vaan mahdollistavat työskentelyn vain kuukausiksi kerrallaan. Itseasiassa työttömyys on vaikkakin niukempi niin tasaisten tulojen johdosta monelle taiteilijalle ja tutkijalle rakentavampi vaihtoehto. Lisäksi tilapäiset työt, joilla elämisen rahoittaa eivät ole eduksi taiteilijalle tai työnantajalle molempien etu kärsii. YTA olisi tälläiseen käyttöön sopiva ratkaisu, siitä olisi hyötyä sekä työnantajalle, että taiteilijalle/tutkijalle. Tietysti tässä on takana myös sosialistinen ajatus "jaetusta työstä", eli siitä, että toinen tekee 4 tuntia päivästä ja toinen 4."
"Tällä YTAn Community Version puolella näkökulma koko projektiin on enemmän taiteilijan tai tutkijan suunnalta. Jotta tämä järjestely saadaan toimimaan täytyy lopullisessa versiossa kuitenkin panottaa työnantajan ja "luovan talouden" saamia etuja. Kai tässä ensin mietitään onko koko juttu edes hyvä idea. Yksinkertaisimmin koko ehdotelmaa voi auttaa kirjaamalla tänne wikiin niitä keinoja, joilla on taiteilijana tai tutkijana työllistynyt, nimetä tilapäisiä työpaikkojaan ja ennenkaikkea minkälaista lisä-arvoa/palveluita taiteilija/tutkija voisi, jollekin meitä näinäpäivinä työllistäville organisaatioille antaa."
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esittely.
Yhdistelmä työskentelyraha (YTA) on uusi työllistymisen ja taiteellisen työskentelyn muoto taiteilijoille sekä kulttuurityöntekijöille. Tämä ehdotus sisältää hankkeen ydin rakenteen ja on kopioitavissa sekä muokattavissa täsmällisesti eri kulttuurialojen ja toimijoiden tarpeisiin. Lyhyesti YTA on perinteisten apurahojen rinnalle kehitetty järjestelmä, jonka pyrkimyksenä on luoda yhteistyökenttä valtiollisten, kunnallisten sekä kaupallisten yhteisöjen sekä taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden välille. Hanke on lähtokohtaisesti suunniteltu kaikille kulttuurityön sekä humanistisen tieteen kentällä toimiville mutta tässä yhteydessä kulttuurityönkentällä toimivat niputetaan taiteilija tai tutkija nimikkeen alle. Samallatavalla yhteistyötaho voi olla yritys, kaupunki, kunta, valtio tai muu. Nämä toimijat niputetaan tässä yhteydessä organisaatioksi tai yhteistyötahoksi.
YTA mahdollistaa sen, että taiteilija käyttää puolet työajasta organisaatiossa ja toimii puolet ajasta itsenäisenä taiteilijana. Parhaissa tapauksissa taiteilijan oma työskentely on kiinteässä suhteessa organisaatioon. Näin voisi olla esimerkiksi kaupunki-suunnittelu projekteissa, joissa taiteilija työskentelee puolet ajasta yhteistyössä suuniittelijoiden määrittämän projektien apuna ja puolet tehden omaa paikkaan liittyvää projektiaan. Taiteilija siis toimii sekä organisaation sisällä, että sen rinnalla. Tämä menettely rikastaa perinteistä suunnittelu kulttuuria, tuomalla työryhmiin luovia ratkaisuja ja ongelman asetteluita sekä kiinnittää taiteilijan tai tutkijan tiiviimpään vuorovaikutus-suhteeseen tutkimansa aiheen kanssa. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelu hankkeissa taiteilija voi vastata organisaation suhteista suunnittelu työtä koskevaan ympäristöön ja luo siten rakennus-suunnitelmia koskettavalle yhteisölle väylän osallistua suunnittelutyöhön muutenkin kuin kokouksia seuraamalla. Tälläisessa tapauksessa YTAhan osallistuva kulttuurityöntekijä siis purkaa organisaation sisäistä viestintää paikalliseen keskustelukulttuuriin sopivaksi ja kerää palautetta, historiaa ja tarinoita paikasta suunnittelutyön avuksi. Taiteilija vastaa siis osaltaan organisaation yhteiskunta-suhteista ja saattaa käsitellä suunnittelutyön etenemistä esimerkiksi perinteisen taidenäyttelyn keinoin.
- Tässä ehdotuksessa mainitaan moneen kertaan "yhteisö". Kaupunkihankkeissa tämä viittaa alueen asukkaisiin ja organisaatioista kerrottaessa tämä viittaa työyhteisöön. Yhteisö siis rajautuu tässä yhdeydessä sinä ryhmänä, jonka kanssa taiteilija/tutkija tekee työtä.
YTA on hyödynnettävissä tilanteissa, joissa organisaatiot pyrkivät kehittämään palveluitaan sekä toimintaansa ja kun organisaatio pyrkii kokoamaan tietoa toimintaansa koskevalta yleisöltä. Näissä tilanteissa taiteilija/tutkija monialaisena luovan työn osaajana kykenee sekä luomaan ratkaisuja ongelmiin, että havaitsemaan systeemeissä mahdollisia ongelmia. Yhteistyössä taiteilija voi osallistua esimerkiksi organisaation kehittämiseen, olemalla osana jotakin organisaation toimintaa kehittävää projektia tai analysoiden organisaation toimintaa sen kehittämiseksi. Käytännössä taiteilija voi työskennellä esimerkiksi kunnallisella alalla vanhusten hoidossa vastaten virkistystoimesta samalla kun valmistelee vanhuuteen, kuolemaan tai vanhustenhoitoon liittyvää taidenäyttelyä. Näin taiteilijan kriittinen systeemi analyysi tulee hyödynnettyä sekä organisaation sisällä, että julkisessa keskustelussa.
YTAlla on lukuisia tapoja toimia ja taiteilija sijoittuu organisaatioon aina tapauskohtaisesti organisaation ja taiteilijan itse määrittämällä projektilla. Palataan pian siihen mitä hyötyä taiteilijasta on tiiviissä yhteistyössä organisaation kanssa mutta käydään ensin läpi mitä hyötyä järjestelystä on taiteilijalle. Perinteinen apuraha on nimensä mukaisesti suunnattu muun toimeentulon avuksi. Esimerkiksi kuvanveistäjä voi apurahan turvin tehdä hankintoja, jotka ovat liian suuria taidemyynnillä katettaviksi. Perinteinen apuraha vastaa perinteisiin tarpeisiin mutta uusilla medioilla työskentelevät taiteilijat jäävät pinteeseen. Lähtökohtaisesti esim. Performanssitaiteilijalla ei ole myytäviä tuotteita joten mahdollinen apuraha saattaa olla ainoa tulonlähde. Tästä seuraten monet nykytaiteilijat rahottavat toimintansa tekemällä tilapäisiä töitä. Tämä on itsessään perinteistä mutta on sääli että taiteilijan keräämää tietotaitoa ja erityisosaamista ei hyödynnetä paremmin. YTA
Yksinkertaistettuna se toimii siten, että kulttuurityöntekijäksi valmistautunut tai alalla kunnostautunut työskentelee osa-aikaisesti työsuhteessa ja osa-aikaisesti itsenäisenä kultturi työntekijänä. YTA pyrkii organisoimaan työpanoksen site, että freelancer kulttuurityöntekijöiden erityisosaaminen saadaan hyödynnettyä kunnallisissa, valtiollisissa organisaatioissa ja järjestöissä. JTAn rahoittama henkilö tekee kaksiviikkoa itsenäistä työtä ja kaksiviikkoa työtä instituutin ja instutuutin palveluista hyötyvän yhteisön hyväksi. Hän saa kuukausi palkkaa työstään. JTAn rahoitus on pitkäkestoista (1v) mikä mahdollistaa sen, että taiteilija voi kehittää työtään pitkäkestoisesti ja kehittää sitä kannattavammaksi. Jatkossa JTA on suunnattu kaikille kulttuurityöntekijöille, kirjailijoille, tuottajille, taiteilijoille jne. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti kuvataiteilijoihin.
[muokkaa] Mitä hyötyä YTA:sta on osapuolille?
Tyypillisesti taiteilijoiden toimeentulo koostuu lukuisista lähteistä. Tyypillisesti esim itsenäiset performanssitaiteilijat työskentelevät osa-aikaisissa työsuhteissa kirjakaupoissa, vastaanottovirkailijoina jne. Osa-aikainen työ suhde mahdollistaa sen, että taiteilija voi keikan tarjoutuessa lähteä ulkomaille taiteilemaan. Tämä on kuitenkin työnantajille rankka käytäntö. Kuvataiteilijaksi valmistunut voi jopa kohdata ennakkoluuloja hakiessan työtä kulttuurialalta. (Ahaa, hän on kuvataiteilija. Se sitten häipyy töistä heti kun saa apurahan. Ja todennäköisesti näin käykin.) Ennenkuin JTA vakiintuu kulttuurityöntekijliden rahoitus muotona sitä tulee kokeilla. Museovalvoja, opas, näyttelyn ripustukset, apulaistuottaja, hallinnon assistentti.
Monasti kuvataiteilijat työskentelevät mm. taiteen opettajina. Tämä ei kuitenkaan sovi kaikille kuvataiteilijoille sillä harvoilla maisteriksi valmistuneilla on todellisia pedagogisia taitoja. JTA takaa sen, että kulttuurityöntekijät löytävät päikan
-> Tutkijalle YTAsta on hyötyä: Esim jos olisi pienessä paikallisessa museossa kuten Tampereen työläismuseo kortteli töissä samalla kun tekisi aiheeseen liittyvää tutkimusta voisi taiteilijija/tutkija kerätä paikallisilta tarinoita amurista. YTAhan osallistuvaalla on tiivis suhde paikkaan jossa tekee työtä. Kokemuksesta voi sanoa, että jengi tulee aina juttelemaan kun on Amurissa töissä ja silloin saisi kerättyä sellaisia tarinoita paikasta joita ei kirjoista voi lukea.
[muokkaa] Taloudellinen ja stradeginen etu.
Esimerkki: Helsingin kaupungin taidemuseo ja freelancer-näyttely ripustajat työllistetään näyttelyiden pystytyksen ajaksi. Sillä he ovat tuntityöllisiä ripustuksen hinta kasvaa. Töitä tehdään viikonloppuisin ja vaikka on ansiollista, että työntekijä saa urakkahommasta parhaimmillaan 4000e kuussa on se taloudellisesti huono käytäntö. Raha on poissa kulttuurin tuottamiselta ja näyttelyripustukset voitaisiin järjestää YTA taiteilijoiden avulla. Taiteilijoina nämä olisivat kykeneviä toimimaan ammanuenssin assistenttina avustaen näyttelyn taiteellisessa suunnittelussa ja samalla mahdollisesti lukuisia näyttelyitä itse pystyttäneinä kykeneviä toimimaan ripustus olosuhteiseissa tavallista puuseppää oma-aloitteisemmin.
[muokkaa] Porkkana: Yhteisölle ja taiteilijalle.
Jos Kiasman museo työllistaa taiteilija JTA käytännöllä oppaaksi vuoden ajaksi taiteilija sitoutuu pitämään näyttelyn Kiasman projekti tilassa.
[muokkaa] Esimerkkejä JTAn toimimisesta.
[muokkaa] Taide ja kulttuuri koulutus: Museot, koulu, kirjastot ja nuorisoasiainkeskukset.
[muokkaa] Julkinenhallinto: Kaupunkisuunnittelu, eri virastot.
[muokkaa] Ongelmia ja etuja.
[muokkaa] Miksi YTA on välttämätön lisä taiteilija apurahojen rinnalle?
Sillä apuraha on suunniteltu "apurahaksi" eikä taiteilijoiden toimeentuloksi. Kuitenkin yhä useammat taiteilijat työskentelevät immateriaalisen/digitaalisen/yhteisöllisen taiteen piirissä. Seurauksena on, että taiteilijan työskentelystä ei aina jää myytäviä tuotteita. Tyypillisesti immateriaalisen taiteen parissa työskentelevät taiteilijat tekevät freelancer töitä omalla alallaan (kuraattorin töitä, tuottajan töitä jne.) mutta saa rahaa elämiseen "ei omalta alaltaan" jolloin tämän tietotaito ja kokemus kulttuurityön ja luovien prosessien johtamisen alalta jää hyödyttämättä. YTA hyödyttää instituutioita sillä he saavat ammatillisesti erikoistuneita työntekijöitä jotka pysyvät motivoituneina koko työsuhteen ajan.
[muokkaa] Huoli: Kaikki taiteilija apurahat siirretään instituutioiden sisään.
-> Vastaus: Erityisesti nuorille taiteilijoille.
[muokkaa] YTA on voi olla porkkana.
-> Nuoret taiteilijat hakeutuvat työttömiksi ja toivovat läpimurtoa/vuosiapurahaa.
[muokkaa] Projekti suunnitelma.
[muokkaa] YTA kokeilun ajan organisaatio / Hakeminen YTAhan.
-> Kaksi taiteilijaa museovalvojina. Vastaavat itse aikataulujen järjestämisestä.
