Brysseli-Istanbul kävely

Keosto

Tein Bryssel - Istanbul kävelylle oman korren sillä haluan kuulla aiheeseen liittyviä ajatuksia, jos jollakin sellaisia syntyy.

[muokkaa] Projekti kuvaus

Projekti "Etäisyys Bryssel - Istanbul" on prosessitaideteos, joka toteutetaan välillä Brysseli - Istanbul. Matka tehdään kävelemällä. Teos on taiteellinen tutkimus, joka etenee EU:n poliittisesta keskustasta sen laidalle. Teos käsittelee kommunikaation, kehollisuuden, rajojen, etäisyyden ja vauhdin kysymyksiä. Prosessin aikana tekijät tuottavat aiheesta dokumenttimateriaalia, tanssivideopäiväkirjaa, esseemuotoista tekstiä ja radio-ohjelmaa.

"Etäisyys Bryssel - Istanbul" käsittää sekä yleisen (geo)poliittisen että henkilökohtaisen fyysis-psyykkisen tason. Tutkimus kulkee kulttuurien läpi ja myöskin uskonnollisesta maailmasta toiseen. Keskustelu Turkin liittymisestä Euroopan Unioniin on osa eurooppalaisen identiteetin uudelleen määrittelyä sekä kommunikaatiota keskuksen ja laidan välillä. Teos tutkii tätä kommunikaatiota ja sen väliin jäävää konkreettista maastoa: missä erot alkavat idän ja lännen välillä, missä ne näkyvät? Toisena kantavana teemana on vapaus ja kuinka se koetaan eri puolilla Eurooppaa, lähtien Suomesta. Millaisia mielikuvia ja kertomuksia vapauteen sekä rajoituksiin liittyy ajassa, jossa kaukainenkin todellisuus on tietoverkkojen ansiosta käsillä?

Teoksen taiteellinen funktio kytkeytyy poikkeukselliseen keholliseen kokemukseen (kävely) sekä laajasti koottuun muuhun materiaaliin. Konkreettisena tuloksena on taiteellisesti mielenkiintoinen kokonaisuus: tanssin ja matkadokumentaatioiden yhdistelmä. Yksi projektin keskeinen kysymys on, kuinka kehollinen prosessi ja muu kerätty materiaali voidaan välittää niin, ettei se supistu ainoastaan kertomukseksi, vaan jalostuu ja laajenee keskusteluiksi yleisön kanssa.

Tuotoksena matkasta tulee vuoden 2008 aikana tanssiteos, radio-ohjelma, näyttely, videoteos sekä julkaisu. Esitystä luonnostellaan matkan varrella julkisessa tilassa. Ensimmäiset varsinaiset esitykset ovat Istanbulissa maalis-huhtikuussa 2008

[muokkaa] Muita ajatuksia

Kuukausien matka sinällään on ilmeinen ja voimakas henkilökohtainen prosessi ja psyykkis-fyysinen haaste. Matka on usein nähty siirtymänä, ei ainoastaa paikasta toiseen vaan myös henkisestä tilasta toiseen. Matkustaja taas muutoksen tuojana, tarinan aloittajana. Henkilökohtaista kokemusta tai suoritusta ei tarvitse varmaankaan alleviivata. Se tulee luontevasti ilmi kaikkeen muuhun kytkeytyen.

Oman kokemuksen lisäksi nousee esiin projektin poliittis-kulttuurillinen tendessi. Istanbuliin konkretisoituu lännen ja idän kohtaaminen, joka on pullonkaula EU:lle, joka hahmottelee rajojaan ja eurooppalaista identiteettiä. Näköalaa avartaa tieto, että vuonna 2000 Brysselin väkiluvusta noin kolmannes oli ei-belgialaisia ja turkkilaiset olivat marokkolaisten jälkeen toisiksi suurin väestöryhmä Eu:n ulkopuolisista maahanmuuttajista. Euroopan laajeneminen Islamilaiselle alueelle on jonkinlainen monikulttuurisuuden myöntäminen, joka horjuttaa lokalistisia perusteita ja EU:nismiä. Aika näyttää onko Unionilla tahtoa sellaiseen. Homogeenisempan yhteenkuuluvuuteen on helpompi vedota.

Eurooppassa vallitseva ajatus vapaasta, rajattomasta alueesta. Toisaalta Euroopan raja on konkreettinen ja kaksi naamainen. Toisaalta maahamuuttoa tarvitaan, toisaalta siihen suhtaudutaan mielivaltaisen tuntuisella ankaruudella.

Vakiintuneiden kulkureittien suhde julkisivun ulkopuolelle jäävään Eurooppaan. Minkälaisia todellisuuksia kadut, moottoritiet, metsäreitit ja polut paljastavat kun siirrytään lännestä itään, kaupungista maaseudulle, maaseudulta metsään ja taas kaupunkiin; miten ja mistä etäisyys muodostuu? vrt. turisti - kulkuri.

Mitä on ajan ja etäisyyden konkreettinen olemassaolo maailmassa, jossa kaukaisinkin todellisuus on reaaliajassa läsnä? Onko välimatkattomuus mutkattomuutta, joka mahdollistaa rajattoman ihmisten välisen kommunikaation, vai aiheuttaako se konflikteja joita on hankala käsittää ilman ymmärrystä fyysisestä etäisyydestä? Ainakin pallon pinnalla rajat ovat todellisia ja joustamattomia, vaikka kulttuurit ja kielet vaihtuvat toisaalla liukuen, toisaalla yllättäin maaseudun muuttuessa esikaupungiksi.

Yksi hypoteesi on, että kun ylitämme Bosborin salmen huomaamme, että lännen ja idän välistä muutosta ei tapahdu, olemme ylittäneet "rajan" jo aikaa sitten.

Jatkuvasti mukana seuraa epämielyttävä kysymys: onko matkan teko taidetta sinällään vai muuttuuko se sellaiseksi vasta taiteilijan diskursiivisessa tajunnassa? - Yhdentekevää!